Mularin mietteitä Ajatuksia politiikasta

Pontius Pilatuksen vaikea asema

Pontius Pilatus on historiassa nähty usein joko heikkotahtoisena luikurina tai suoranaisena roistona. On toki esitetty ymmärtäväisempiäkin näkemyksiä, mutta kokonaisuudessaan analyysi on jäänyt hyvin pintapuoliseksi ja harva tuntuu ymmärtävän kuinka monimutkaisesta asiasta oli Pilatuksen kannalta kysymys.

Pilatus oli nimitetty maaherraksi yhteen Rooman valtakunnan levottomimmista provinsseista. Keisari odotti epäilemättä, että karaistunut vanha sotilas keräisi uppiniskaiselta, ylpeältä paimentolaiskansalta verot ja pitäisi provinssin rauhallisena tarvittaessa vaikka miekkaan turvautuen. Kuitenkaan keisari ei varmastikaan halunnut ylimääräistä verenvuodatusta jo pelkästään siksi, että tämä olisi kuluttanut Rooman resursseja.

Juutalaiset olivat roomalaisten silmissä kummajaisia: he poikkesivat monista muista paimentolaisheimoista monoteistisella uskonnollaan, joka kielsi muut jumalat. Jo tämä aiheutti lähtökohtaisesti ongelmia, sillä Rooman valtakunnassa keisaria piti palvoa jumalana. Juutalaiset olivat myös huomattavan sivistyneitä: heillä oli synagogakoulut ja lukea ja kirjoittaa osasivat kaikki miehet, myös köyhät. Juutalaisten hygieenisyys oli poikkeuksellisen korkeatasoista. (Se varjeli heitä myöhempinä vuosisatoina ympärillä asuvia kristittyjä paremmin muun muassa mustalta surmalta. Tämä seikka johti siihen, että juutalaisia alettiin epäillä syyllisiksi tautien levittämiseen ja heitä alettiin vainota.) Juutalaisilla oli myös sotainen ja kunniakas historia, ja heillä oli ollut mahtava valtakunta ennen roomalaisten miehitystä.

Juutalaiset eivät myöskään yleisesti harrastaneet seka-avioliittoja muiden kansojen kanssa ja pyrkivät pysymään heistä erossa myös kulttuurisesti. Heillä oli lisäksi pitkä lista saastaisista eläimistä, joita he eivät saaneet syödä. Juutalaiset kokivat siis olevansa miehittäjiensä yläpuolella eivätkä tästäkään syystä kunnioittaneet näitä. Näin ollen Rooman edustajan tehtävä ei ollut kadehdittava.

Pilatus oli yhtä aikaa Rooman keisarin asettama käskynhaltija, siis virkamies, tuomari, sotilas ja poliitikko. Lisäksi hän oli tietysti myös yksityishenkilö. Kun Jeesus Nasaretilainen tuotiin hänen tuomittavakseen, Pilatus oli siis myös paljon muuta kuin pelkkä tuomari. Tuomarin roolissa hän totesi, ettei Nasaretilainen ole rikkonut Rooman lakia vastaan eikä ansaitse näin ollen kidutusta ja kuolemantuomiota. Israelilaisten ylipappi Kaifas painosti kuitenkin Pilatusta ja vaati tätä tuomitsemaan Nasaretilaisen kuolemaan. Pilatuksella oli vallan mukanaan tuomaa vastuuta. Paradoksaalista asiassa on se, että mikäli hänellä olisi ollut vähemmän valtaa / vastuuta, olisi hänellä ollut enemmän liikkumavaraa. Hän oli toisin sanoen valtansa vanki. Jos hän olisi ollut pelkkä tuomari, hänen ei olisi tarvinnut tuomita Nasaretilaista kuolemaan. Valistuksen aikana Montesquieun määrittelemä vallan kolmijako-oppi, johon demokraattinen hallinto ja oikeuslaitos nojaavat, ei siis suinkaan pelkästään rajoita vallankäyttäjän toimintaa, vaan antaa myös mahdollisuuden käyttää valtaa vähentäen esimerkiksi tuomarin riippuvuutta poliittisesta päätöksenteosta.

 

Pilatuksella oli tukenaan vaativassa maaherran tehtävässään lähinnä sotilaana käytännössä saamansa oppi. Vaikka hän ei ole todennäköisesti ollut lähtöisin kovin vaatimattomista oloista, on hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan saamansa opetus tuskin antanut kovin vahvaa pohjaa hänen myöhemmille hallinnollisille tehtävilleen.  Sotilaan hyve on urheus ja esimiesten käskyjen täyttäminen. Armeijahierarkia perustuu esimiehen pelonsekaiseen kunnioitukseen. Keskiajalla Machiavelli määritteli nämä sotilaan hyveet myös hallitsijan hyveiksi ilmeisesti parantaakseen omia poliittisia asemiaan. Kysymys aiheuttaa keskustelua vieläkin. Monet vahvoina pidetyt johtajat toimivat edelleen kuten sotapäälliköt.

Poliitikkona Pilatus, joka oli joutunut tukahduttamaan israelilaisten kansannousuja hallintokaudellaan tiesi, että näitä ei kannattanut ärsyttää turhaan. Hän lienee ajatellut, että on parempi tehdä juutalaisten mieliksi ja tuomita yksi syytön mies kuolemaan. Jos ihmisarvo on absoluuttinen, niin eikö ole parempi uhrata yksi kuin tuhansia mahdollista kansannousua kukistettaessa?  Ennen kaikkea myös roomalaisia kuolisi, mistä keisari ei olisi mielissään. Klassista kustannushyötyajattelua siis. Sotilaana Pilatus tiesi, ettei Rooman legioonille olisi mikään ongelma taistelukentällä lyödä heikosti aseistautuneita israelilaisia, mutta tämän jälkeen alkaisi kymmeniä, ehkä jopa satoja vuosia kestävä kuluttava sissisota. Tämä erityisesti paimentolaiskansoja koskeva realiteetti ei ole 2000 vuodessa teknologian kehityksestä huolimatta muuttunut miksikään. Sen ovat saaneet niin amerikkalaiset kuin venäläisetkin karvaasti kokea.



Virkamiehenä Pilatus tiesi, että hänen tulee pitää huolta Rooman oikeuksista. Hän olisi voinut myös nykytermein ilmaistuna palauttaa asian valmisteluun, toisin sanoen ilmoittaa Kaifakselle, että hän ei suostu tuomitsemaan Nasaretilaista kuolemaan, ja käskeä häntä tekemään uusi toimenpide-ehdotus. Hän olisi myös voinut antaa juutalaisille luvan tuomita ja teloittaa Nasaretilainen keskenään. Tämä ei Kaifakselle sopinut. Kaifas ymmärsi varmasti tahollaan, että Jeesuksella oli myös paljon kannattajia eikä ylipäänsä näyttäisi hyvältä, että juutalaiset mestaisivat oman kansansa jäsenen, olkoonkin, että juutalaisten mielestä kyseessä oli jumalanpilkkaaja ja rienaaja. Kaifas halusi, että vihattu miehittäjä hoitaa likaisen työn. Toisaalta Pilatus ei ehkä halunnut antaa juutalaisille ylimääräistä valtaa. Mikäli nämä olisivat saaneet itse teloittaa Nasaretilaisen, olisi tästä käytännöstä voinut helposti tulla tapa. Rooman hallinnon piti olla viime kädessä laki ja tästä ei pikku kummassa sopinut poiketa. Se olisi voinut johtaa israelilaisten profiilin nousemiseen arvaamattomine seurauksineen.

 

Pilatus joutui tuomiota antaessaan kieltämään omantuntonsa. Toki hän on varmasti pelännyt oman asemansa ehkä jopa henkensä puolesta, mutta samalla hän on myös kieltänyt itsensä ja osoittanut olevansa virkamiehenä uskollinen Roomalle. Pilatus siis uhrasi oman kunniansa Rooman puolesta. Sotilaana hän oli tottunut näkemään kuolemaa ja joutunut varmasti myös panemaan oman henkensä alttiiksi kuolemalle, pelkuri hän tuskin oli. Edelleen Pilatuksen vaimon kerrotaan nähneen unta, jossa varoitettiin Jeesuksen vahingoittamisesta. Olettaen, että väite pitää paikkansa, on Pilatus varmasti huolestunut ja ottanut vaimonsa unen vakavasti. Roomalaisille enteet olivat tärkeä osa elämää ja ennustajia pidettiin suuressa arvossa.

Pilatus yritti esittää myös kompromissia, jossa Nasaretilainen olisi ruoskittu ja päästetty tämän jälkeen menemään, mutta kuten tiedämme, tämä vaihtoehto ei tullut kyseeseen. Kaifas pyrki omaa näkemystään tukeakseen esittämään Nasaretilaisen myös uhkana Rooman hallintoa kohtaan, vaikka todellisuudessa Nasaretilaisen opetus uhkasi perinteistä juutalaista uskontoa ja hierarkiaa. Nasaretilaisen käytös rikkoi perinteitä ja jopa suoraan Raamatun sen osan, jonka me tunnemme vanhana testamenttina, opetusta vastaan. Nasaretilainen ei ollut sellainen israelilaisten odottama messias, joka olisi nostanut kapinallisarmeijan ja vapauttanut kansan sortajan ikeestä. Sen sijaan hän keskittyi filosofisiin kysymyksiin, oppiin hyvästä elämästä ja kuolemanjälkeiseen elämään. Suurimmalle osalle lakiuskontoon kasvatetuista juutalaisista, joiden uskonnossa kuolemanjälkeisellä elämällä ei ole merkittävää roolia, oli Nasaretilaisen opetus varmasti käsittämätöntä. Nasaretilaisen opetukset oli helppo tulkita vasemmistoanarkistisiksi ja ne eivät varmasti ilahduttaneet vauraita kirjanoppineita. Nasaretilainen kritikoi ahneutta ja materialismia. Rahanvaihtajien ajaminen ulos temppelistä oli varmasti viimeinen pisara, riisuihan se koko tekopyhän järjestelmän alastomaksi. Nasaretilainen oli myös toistuvasti nolannut kirjanoppineet näiden tullessa kysymään tarkoitushakuisia kysymyksiä, joihin nämä kuvittelivat olevan mahdotonta vastata esimerkkinä kysymys verojenmaksusta keisarille.

 

Nasaretilaisen opetus vetosi köyhään kansaan, mutta kuten sanottu teologit, siis fariseukset, moinen pyhän kirjan vastainen opetus sai ymmärrettävästi suuttumaan. Nasaretilainen tulkitsi asioita monessa suhteessa päinvastoin kuin juutalainen perinne. Nationalismin tilalle hän tarjosi internationalismia, vauraudenkasvattamisen sijaan ylimääräisen varallisuuden jakamista köyhille ja pilkuntarkan lainnoudattamisen sijaan armoa. Tuohon aikaan sairauksia ja köyhyyttä pidettiin Jumalan lähettäminä rangaistuksina ja syntisten kanssa seurustelu oli jo itsessään tavatonta. Jos laki olisi tuntenut käsitteen "yhteiskuntarauhaa vaarantava toiminta", olisi Nasaretilainen ollut helppo tuomita. Vastaavaa lainkohtaa ei ole vieläkään esimerkiksi Suomen lainsäädännössä, mutta sen voidaan katsoa esiintyvän piilevänä oikeuskäytännössä ja eräiden lakien esitöissä.

Jeesuksen sijasta armahdettu murhaaja ja ryöväri Barabbas oli ihanteellinen kohde. Hän oli rikollinen, joka oli tehnyt konkreettisia tekoja, mutta ei kuitenkaan rikkonut yleisellä tasolla juutalaista yhteisöä kohtaan. Hän oli siis järjestelmän kannalta vähäpätöisempi rikollinen kuin Nasaretilainen. Samalla kansa sai osoittaa armeliaisuuttaan, armahtivathan he murhaajan, mikäpä olisi sen armeliaampaa? Näin ollen ei ollut suurta pelkoa siitä, että kansa olisi tehnyt "väärän" valinnan. Luonnollisesti asia vielä syötettiin kansalle siten, että he varmasti valitsivat Barabbaan.

Pilatuksen käsienpesurituaali on saanut osakseen erityistä kritiikkiä. Emme tiedä, mitä hänen päässään liikkui, mutta yksi vaihtoehto on, että hän halusi naljailla Kaifakselle. Karskina sotilaana Pilatus tuskin oli mikään hurskastelija. Ehkä hän halusi käyttää käsienpesua viimeisenä oljenkortena ja osoittaa, että Kaifaksen toiminta ei kestä moraalista tarkastelua ja että Kaifas pakottaa Pilatuksen muodollisesti tahrimaan kätensä syyttömän miehen vereen, vaikka tosiasiassa Kaifas mestausta odottavine kansanjoukkoineen itse on vastuussa Nasaretilaisen kuolemantuomiosta. Roomalaiset näpäyttivät juutalaisia merkitessään Nasaretilaisen ristin päälle kuolemantuomion syyn: juutalaisten kuningas. Juutalaiset olivat siis tuominneet oman kuninkaansa kuolemaan ja mestauttivat tämän vieläpä halveksimillaan miehittäjillä, olkoonkin, että kyseessä oli juutalaisten mielestä väärä kuningas. Kyse ei ole siis pelkästään siitä, että roomalaiset teloittajat olisivat pilkanneet tuomittua itseään, vaan pyrkivät tekemään samalla koko juutalaisyhteisön naurunalaiseksi. Juutalaiset olisivat varmasti toivoneet, että Nasaretilaisen rikosnimikkeeksi olisi kirjoitettu jotain aivan muuta kuten "jumalanpilkkaaja" tai "rienaaja".

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen

Evankeliumit ovat aika heikkoja historiallisina lähteinä, joten ei kannattaisi vetää liian suoria johtopäätöksiä kirjoista, jotka ei ole historiallisia dokumentteja.

Lukutaito ei ollut kovinkaan yleistä tuohon maailmanaikaan. Kaupungeissa osattiin lukea jonkin verran, mutta maaseudun väestö tuskin osasi lukea. Lukutaitoisia arvellaan olleen noin 5% väestöstä.

Lisää:
"Jewish Literacy in Roman Palestine" - Catherine Hezser
"Literacy in the Roman World. Journal of Roman Archaeology Supplementary Series" - J. H. Humphrey

pekka numminen

Jos Pontius Pilatusta ja hänen toimintaansa ajatellaan raamatun (siis kirjan) henkilöhahmona, niin olen varsin samaa mieltä hänen hyvin vaikeasta asemastaan. Siis sekä Jeesuksen tuomitsijana, että Juudaan käskynhalijana.

Opetuslapsilleen Jeesus näytti ihmetekoja käännyttäessään heidät ja voimistuttaen heidän uskoaan.

Pontius Pilatus pyysi itse nähdä ihmeteon, mutta tähän Jeesus ei suostunut. Melko epäreilua sanoisin. Jos Jeesus olisi tähän suostunut ja Pontius Pilatus olisi kääntynyt kristityksi raamatun käsikirjoitus olisi toiki muuttunut hyvin paljon.

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen

Miksi Pilatus olisi kääntynyt kristityksi? Jeesushan oli juutalainen.

pekka numminen

Kristitty, Christian, follower of Jesus Christ. Kristitty, siis Jeesuksen seuraaja voi olla kuka tahansa.

Raamatun tarinan Jeesus oli syntyperältään juutalainen, mutta uskonnoltaan hän oli itsensä ja juutalaisten (uskonto) mukaan jotain muuta. Itsensä mukaan hän tarjosi juutalaisten Jumalan myös ei-juutalaisille.

Pilatus tuskin oli rodultaan juutalainen, joten juutalaiseksi häntä ei tietenkään olisi hyväksytty.

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen Vastaus kommenttiin #6

Miten niin oli uskonnoltaan jotain muuta? Jeesus oli juutalainen, ympärileikattu, kävi synagogassa, noudatti Lakia sekä kosheria, vietti sapattia. Myös Jeesuksen opetuslapset olivat juutalaisia.

pekka numminen Vastaus kommenttiin #7

Jeesus oli juutalainen (etnisesti) ja uskonnoltaan reformisti/vääräoppinen/väärä profeetta, jonka oppia juutalaisuus (usko) ei tunnusta juutalaisuudeksi.

Jos juutalainen (syntyperältään) ilmoittaa olevansa Jumalan poika ja Jumalan lähettämä opettaja, joka tuo uuden liiton ihmisten ja Jumalan välille (joka siis romuttaa juutalaisten monopolin), niin kyseinen henkilö voi mielestäsi väittää edelleen olevansa juutalainen (uskonto)?

Timo, ihminen ei edusta uskontoa vain päättämällä niin. Ihmiset eivät myöskään voi mielensä mukaan muuttaa uskontonsa oppeja (vertaa Luther) ja vaatia muita hyväksymään muutettu oppi osaksi vanhaa oppia. Tästä seuraa usein uskontojen jakautumisia omiksi suunniksi (sunnit/shiat, kristityt/katollilaiset/orthodoksit) tai uusiksi uskonnoiksi (juutalaiset/kristityt, kristityt/mormoonit, muslimit bahaiajaiset, musmit-hindut/sikhit).

Sinä tai minä emme voi tosta vain ilmoittaa olevamme vaikkapa muslimeja, sillä ollakseen uskonnon x edustaja täytyy noudattaa ja hyväksyä ko. uskonnon keskeiset opit. Se että on suorittanut uskonnon riitit, mutta ei hyväksy sen keskeistä sisältöä tekee vaikkapa ev. lut. kristitystä vain tapauskovaisen "kristityn".

Nakin leikkely vauvana ja juutalaisuuden (usko) opiskelu nuorena ei poista tosiasiaa, että juutalainen (etnisesti) voi olla myös ateisti, kristitty, pakana, buddhalainen, muslimi, etc.

Juutalaiset (uskonto) raamatun kertomusten mukaan eivät hyväksyneet Jeesusta Jumalansa pojaksi tai mitään puhetta yleisestä kutsusta Jumalansa seuraajiksi, vaan pitivät tätä vääräoppisena. He eivät siis tunnustaneet hänen oppiaan juutalaisuudeksi 2.0, vaan harhaopiksi, joten kristinusko ei ole juutalaisuutta.

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen Vastaus kommenttiin #8

Ensinnäkään 2000 vuotta sitten ei ollut yhtä ainoaa juutalaisuutta, joka olisi sanellut kaikille maailman juutalaisille miten tulee uskoa. Toisekseen 2000 sitten Jumalan poika tarkoitti eri asiaa kuin nykypäivän kristityille. Sama pätee termiin 'messias'.

Kolmanneksi Raamatussa on useita liittoja, VT:ssa pelkästään viisi. Jeesus ei tullut romuttamaan lakia jos Matteusta on uskominen. Hänen mukaansa Jeesus väitti, että Lakia täytyy noudattaa ja Lain noudattaminen on juutalaisuuden ydin.

Neljänneksi Jerusalemin alkukirkko l. Jeesus-liike kävi synagogassa ja eli Jerusalemissa aina sen tuhoon asti. Paavali levitti synagogista käsin Jeesuksen sanomaa.

Kristinusko ei ole juutalaisuutta. En ole sellaista väittänytkään. Kristinusko syntyi vasta myöhemmin.

Kannattaa lukea vaikka Heikki Räisäsen Mitä varhaiset kristityt uskoivat?
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=95103...

pekka numminen Vastaus kommenttiin #10

"Kristinusko ei ole juutalaisuutta. En ole sellaista väittänytkään. Kristinusko syntyi vasta myöhemmin."

Kristinusko ei siis ole osa juutalaisuutta (usko).

Jeesus ei myöskään ole osa juutalaisuutta (usko):

1) Jeesus ilmoitti olevansa Jumalan poika, ei (juutalaista lakia noudattava) luotu ihminen. Jeesus sanoi olevansa ainoa tie Jumalan luo. "Joka minuun uskoo pelastuu".

2) Juutalaisuus (usko) ei tunnusta Jeesusta Jumalan pojaksi ja ainoaksi tieksi Jumalansa luo.

Koska juutalaisuus (usko) jakautui jo Jeesuksen kohdalla JYRKÄSTI ja PYSYVÄSTI, niin voidaan sanoa Jeesuksen perustaneen uuden uskon tai reformoineen vanhaa.

On selkeämpi sanoa että Jeesus seuraajineen oli kristitty, kun että juutalaiset (usko) jotka eivät hyväksyneet häntä olivat perinteisiä juutalaisia (usko) ja hän seuraajineen juutalaisia (usko) reformisteja.

"Ensinnäkään 2000 vuotta sitten ei ollut yhtä ainoaa juutalaisuutta, joka olisi sanellut kaikille maailman juutalaisille miten tulee uskoa."

Jeesus siis perusti uuden uskon tai reformoi vanhaa. Kaikki juutalaiset uskontokunnat ottivat myöhemmin kantaa onko Jeesus heidän Jumalansa poika vai ei. Ne jotka kielsivät Jeesuksen ovat edelleen juutalaisia (usko). Mitä väliä on sillä milloin jako kaikkien juutalaisten (usko) osalta tapahtui? Juutalaisuus (usko) joka tapauksessa jakautui kahtia ja reformisteista käytetään nimitystä kristittyt.

Jeesusta voidaan siis kuvata nimityksellä juutalainen (usko). Ongelma on siinä että Jeesuksen juutalaisuus (usko) pitää sisällään Jeesuksen aseman Jumalan poikana etc. joten ehkä on parempi kutsua häntä kristityksi? On hieman sekavaa jos määritellään kristityt myös juutalaisiksi (usko)?

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen Vastaus kommenttiin #11

1) Missä Jeesus ilmoitti olevansa Jumalan poika?
2) Missä Jeesus sanoi "joka minuun uskoo pelastuu"?

Vastaan itse: Ainoastaan Johanneksen evankeliumissa. Synoptisissa evankeliumeissa, jotka ovat varhaisempia Jeesus ei puhu itsestään Jumalan poikana. Esim. Markuksen evankeliumissa hän on Ihmisen poika.

Paavalin, joka kirjoitti ennen evankelistoja, mukaan Jeesuksesta tuli Jumalan poika ylösnousemuksen jälkeen. Roomalaiskirjeessään hän kirjoitti: "Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu."

Jeesus-liike erosi juutalaisuudesta vasta 80-luvulla. Voit olla sitä mieltä, että on selkeätä sanoa, että Jeesus oli kristitty, mutta se on väärin eikä yksikään judaismiin tutustunut antiikin historioitsija ole kanssasi siitä samaa mieltä (poislukien äärihihut).

Jeesus reformoi tietenkin vanhaa, koska ei mikään, edes juutalaisuus, ole koskaan pysyvässä tilassa. Ei Jeesus ollut ainoa laatuaan. Rabbeja, jotka tulkitsivat Tanakhia radikaalisti oli ollut aiemminkin ja sama tilanne oli messiaskandidaattien kanssa.

Juutalaisen uskon mukaan pyhästä voi tulla jumalallinen. Myös Elia nousi taivaisiin. Kuningas Daavid oli messias ja Jumalan poika.
"Minä olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika, ja jos hän tekee väärin, kuritan häntä niin kuin ihmiset lapsiaan." - 2 Sam. 7:14

"Nyt kerron, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: "Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi. Sinä alistat kansat rautaisella valtikalla, murrat ne kuin saviastiat." "- Psalmit 2:7

Kirjoitit: "On hieman sekavaa jos määritellään kristityt myös juutalaisiksi (usko)?"
- Niin varmaan on, mutta kun kristinuskon oppeja ei oltu määritelty vielä Jeesuksen aikana. Jeesus, apostolit ja Paavali olivat juutalaisia. Sitten kun Paavali haali Jeesuksen seuraajiksi pakanoita eikä vaatinut heitä noudattamaan Lakia voidaan alkaa puhua alkukristillisyydestä. Ja vasta ensimmäisen vuosisadan lopulla Johanneksen evankeliumissa nousi pinnalle ajatus pre-eksistenttisestä Jeesuksesta. Jeesuksen suhdetta Jumalaan määriteltiin vielä Nikeassa 300-luvulla ja kolminaisuusoppi muotoutui vielä myöhemmin.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #10

"Ensinnäkään 2000 vuotta sitten ei ollut yhtä ainoaa juutalaisuutta, joka olisi sanellut kaikille maailman juutalaisille miten tulee uskoa."

Eipä ollut ei ja siksi sanotaankin että Pontius Pilatus oli lopen kyllästynyt Juutalaisten ainaiseen nahinointii ja kiistelyyn uskon asioista. Varsinkin Pesahin aikaan tilanbe oli usein räjähdysherkkä ja saattoi aiheuttaa mellakoita mikä sai Pilatuksen varpailleen ja näytti näin Perfektin heikonkohda eli suhteen Caesar Tiberukseen minkä vuoksi papit pääsivät uhkailemalla ja kiristämällä määräilemään miestä (eli Juudean perfekti oli Jahven pappien tossun alla). Jahven papit erityisesti temppelin ylipappi Kaifas tuomitsivat Jeesuksen ja toivat tämän Pilatuksen eteen. Jeesusta papit syyttivät Jumalan pilkasta, harhaopista, vandalismista, veronkierrosta ja keisarin vastustamisesta. Pilatus ei kuitenkaan löytänyt mitään todisteita syytöksille ja ilmoitti Jeesuksen olevan syytön, mikä ei Kaifakselle kelvannut. Piltauksen oli taivuttava pappien tahtoon sillä uhkana oli levottomuuksien ja kapinan puhkeaminen, vaikka mielk olisi toisin tahtonut. Juutalaisia oli muutenkin suututtanut että Pilatus oli väkivalloin taltuttanut tappeluita ja mielenosoituksia sekä vienyt Jahven temppelistä varoja keisarin mukaan nimetyn akveduktin (Tiberiumin?) rakentamiseen.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Jessus oli juutalaisen uskonnon reformoija, saarnaaja-rabbi mutta myös etevä kansanparanta. Opetuksillaan ja teoillaan Jeesus Nasaretilainen onnistui keräämään joukonseuraajia joita alettiin kutsua Chrestuslaisiksi. Raamatussa Jeesuksen yksityis kuulustelu osoittaa että Pilatus oli mahdollisesti kiinnostunut tämän opeista sekä luultavimmin oli jo aiemmin kuullut Jeesuksen näyttävästä saapumisesta Jerusalemiin aasin selässä. Pilatuksen vaimo puolestaan oli kuullut Jeesuksesta palvelijaltaan joka oli Jeesuksen seuraajia, tästä seurasi uni joka varoitti että ollaan tuomitsemassa syytöntä miestä. Vaikkei vaimon nimeä mainita raamatussa on kanonisoitu että hän olisi pyhä Claudia Procula. Myöskin joidenkin kertomusten joita ei ole hyväksytyssä kaanonissa tai apokryftisissä kirjoituksissa kerrotaan että Pontius Pilatus ja tämän vaimo Claudia olisivat kääntyneet Kristuksen kannattajiksi kuullessaan tämän saarnaamassa Galileassa. Historiallinen tutkimus on antaa kuitenkin kuvan että Pilatus olisi hyvinkin voinut olla kiinnostunut filosofiasta siitä huolimatta että oli taustaltaan ratsusotilas ja toimi Juudean Perfektinä. Lisäksi Discoveryn dokumentissa "Jeesuksen viimeiset tunnit" (Curiosity: The Crucifixion Mystery, 2013 USA) päädyttiin modernia rikostutkimusta apuna käyttäen siihen että Jeesusta olisi ruoskittu tavallista hellemmin sen lisäksi että hänet otettiin liian aikaisin alas ristiltä jotta olisi kuollut.

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen Vastaus kommenttiin #13

1) Jos viittaat Suetoniukseen, niin Chrestus oli erisnimi eikä viittaa termiin kristus. Jos kysymyksessä olisi kirjoitus virhe niin tuskin kuitenkaan Jeesus oli sytyttämässä Roomaa tuleen.
2) Se mitä Pilatuksesta tiedetään historiallisten lähteiden kautta niin varmaa oli ainakin se, että hän oli julma mies.
Lähes kaikki muu on satua.
3) Evankeliumit eivät ole historiallisia dokumentteja. Tämä asia on ollut tiedossa jo viimeiset 200 vuotta. Pilatus oli muuten prefekti, ei perfekti.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #15

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/uusimmat/ponti...

Tuossa on aika laaja artikkeli Pontius Pilatuksesta. Mies ei ollut sen julmempi kuin muutkaan roomalaiset virkamiehet, mies kuului luultavimmin sinne keskivertoon kastiin. Myöskin on ymmärrettävää että tekojensa vuoksi Juutalaiset historioitsijat liioittelivat Piltuksen julmuutta yhtä paljon kuin missä evankeliumit vähättelevät. Myöskin Evankeliumit kelpaavat lähdeaineiksi monille historian tutkijoille ja varsinkin niille jotka tutkivat tekstien paikkaansa pitävyyttä. Joskus vain on uskottava sellaisiin asioihin mitä ei itse ole ollut näkemässä kirjallisten lähteiden pohjalta kuten evoluutioon, Roman valtakuntaan, Kolumbuksen matkaan ja holokaustiin.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #15

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/uusimmat/ponti...

Tuossa on aika laaja artikkeli Pontius Pilatuksesta. Mies ei ollut sen julmempi kuin muutkaan roomalaiset virkamiehet, mies kuului luultavimmin sinne keskivertoon kastiin. Myöskin on ymmärrettävää että tekojensa vuoksi Juutalaiset historioitsijat liioittelivat Piltuksen julmuutta yhtä paljon kuin missä evankeliumit vähättelevät. Myöskin Evankeliumit kelpaavat lähdeaineiksi monille historian tutkijoille ja varsinkin niille jotka tutkivat tekstien paikkaansa pitävyyttä. Joskus vain on uskottava sellaisiin asioihin mitä ei itse ole ollut näkemässä kirjallisten lähteiden pohjalta kuten evoluutioon, Roman valtakuntaan, Kolumbuksen matkaan ja holokaustiin.

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen Vastaus kommenttiin #17

Tuon artikkelin (joka sisälsi aikamoiset määrät täyttä soopaa) perusteella roomalaiset maaherrat olivat poikkeuksetta julmia ja toimivat kuten miehittäjillä on tapana. Aiemmin väitit, että Pilatus oli temppelin pappien tossun alla. Voitko esittää tälle väitteelle lähteen tai ylipäätänsä antaa jonkun esimerkin siitä missä maassa miehittäjän edustaja olisi alistetun hallinnon tossun alla? Mikä tahansa aikakausi käy.

Evankeliumit kertovat meille enemmän sen ajan uskonnollisesta elämästä, jolloin ne on kirjoitettu kuin siitä ajasta mitä ne kuvaavat.

En ole sanonut, että väitit Jeesus olisi ollut sytyttämässä Roomaa. Puhuin Suetoniuksen mahdollisesta kirjoitusvirheestä.

Huonojen lehtiartikkelien tai tv-dokumenttien sijaan suosittelisin akateemisen tutkijan teosta kristinuskon alkutaipaleelta. Niitä on saatavilla paljon ja monet ovat laadukkaita. Esimerkiksi suomeksi löytyy Heikki Räisäseltä ja Matti Myllykoskelta hyviä teoksia.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #19

Perustelen väitteeni näin että Juudeassa Roomalaiset olivat pelanneet korttinsa väärin eivät siksi Juutalaisten suosiossa. Muutenkin usein Prokuraatorien ja Prefektien ura Rooman provinsseissa (maakunnissa) oli lyhyt, keskimäärin kolme vuotta kuten tuossa artikkelissa kerrotaan. Sensijaan Pilatus onnistui luovia noin kymmenen vuotta Juudean Prefektinä mikä oli poikkeuksellista. Asema Juudean Prefektinä ei ollut mitenkään helppo vaan sitä väritti levottomuudet ja Juutalaisten uskon kiistat ja lopulta Pilatuksen ura tyssäsi papiston valitukseen. Ja kuten nykyään on hyväksytty oletus niin Pilatus oli päässyt Juudean prefektiksi luultavimmin Lucius Aelius Sejanus joka tunnetaan varsinkin juonittelusta Caesar Tiberiusta vastaan. Kyllä poliittista juonittelua ja kaupankäyntiä silloinkin osattiin. Syy kuitenkaan Jeesuksen tuomioon ei ollut Juutalaisten eikä Pilatuksen vaan epäluuloisen papiston joka uskoivat huhuihin ja liioteltuihin kertomuksiin (esim jeesuksen ihmeteot muuttuvat arkisista teoista yliluonnollisemmiksi mitä nuorempi on evankeliumi ja sen kopio). Juutalaisten katkera näkemys Pilatuksesta kuitenkin paistaa Juutalaisten historiankirjoittajien teoista eikä Pilatus ollut niin ankara kuin he antavat ymmärtää. Kaikkiin kirjoituksiin sekoittuu aina tekijän omat näkemykset, kokemukset ja mielipiteet. Ja helppo on sanoa sellaista huuhaaksi joka ei ole oman mielipiteen mukaista, vielähän esim maaiomalta löytyyihmisiä jotka pitävät Pontius Pilatusta satuolentona ja kiistävät Kaesaresta löydetyn Pilatus-kirjoituksen olemassa olon tai pitävät sitä vähintään väärennöksenä.

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen Vastaus kommenttiin #20

Kirjoitit: "Varsinkin Pesahin aikaan tilanbe oli usein räjähdysherkkä ja saattoi aiheuttaa mellakoita mikä sai Pilatuksen varpailleen ja näytti näin Perfektin heikonkohda eli suhteen Caesar Tiberukseen minkä vuoksi papit pääsivät uhkailemalla ja kiristämällä määräilemään miestä (eli Juudean perfekti oli Jahven pappien tossun alla)."

- Roomalaisen Tacituksen mukaan Pilatuksen hallintokaudella ei ollut merkittäviä kansannousuja ja alue oli suhteellisen rauhallinen. Itse väittäisin, että Roomassa ei paljoa oltaisi korvaa lotkautettu jos muutama tuhat juutalaista olisi teloitettu kunhan tilanne olisi rauhoittunut mahdollisen mellakan sattuessa. Josefus oli loikkari. Häntä ei juutalaiset arvostaneet, joten hänen dokumenttinsa on tuskin kovinkaan värittyt.

- Voisitko selittää nyt millä tavoin Pilatus oli tossun alla suhteessa korruptoituneeseen paikallishallintoon?

"Raamatussa Jeesuksen yksityis kuulustelu osoittaa että Pilatus oli mahdollisesti kiinnostunut tämän opeista sekä luultavimmin oli jo aiemmin kuullut Jeesuksen näyttävästä saapumisesta Jerusalemiin aasin selässä. Pilatuksen vaimo puolestaan oli kuullut Jeesuksesta palvelijaltaan joka oli Jeesuksen seuraajia, tästä seurasi uni joka varoitti että ollaan tuomitsemassa syytöntä miestä."

- Oletko sitä mieltä, että kuvaus Jeesuksen oikeudenkäynnistä on jotenkin historiallinen? Laitatko lähteen? Pilatuksen vaimon legendasta olisi myös mukava saada jokin historiallinen lähde.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #21

6en osaa tarkemmin sanoa kun en ole mikään aiheen tutkija ja tuskimpa sinultakaan löytyy professuuria, joten nojaudun siihen mitä Tiede -lehden artikkelissa on sanottu. Myöskään Pilatuksesta tai tämän vaimosta ei ole olemassa löydettyjä maalisia jäänteitä joita voisin hautalöytönä esitellä. Pilatuksesta tärkein todiste on kuitenkin Kaesaresta löydetty Pilatus-kaiverrus ja todennäköistä on että hän oli naimisissa oli puoliso sitten nimeltään jokin muu tai sitten (pyhä) Claudia Procula niin kuin sen kristillinen perimätieto tuntee. Pilatuksen ja Claudian kääntyminen kristityiksi puolestaan mainitaan Nikodemuksen evankeliumissa eli Pilatuksen teoissa jota alkukirkko ei hyväksynyt kaanoniin. Se ei ole kuitenkaan poissulkevaa etteikö Pontius Pilatus olisi kääntynyt kristityksi, sillä vuosituhansia jälkeenpäin asiaa on hankala niukkojen lähteiden taki varmistaa. Ja mitä Jeesuksen oikeudenkäynnin historiallisuuteen tulee niin se on mahdollisesti todella tapahtunut, tuomiossa ristille päätyi murhaan syylistyneen kapinajohtaja Jeshua Barabbaksen sijaan Marian ja puuseppä Joosefin avioliiton ulkopuolella syntynyt äpärä poika Jeesus Nasaretilainen. Otappa myös huomioon että yleisesti hyväksytty historiallinen Jeesus ei ole sama kuin Jeesus Kristus Messias Jumalan poika. Varmintapa kuitenkin näiden asioiden varmistamiseksi olisi rakennettava aikakone ja mentävä itse näkemään paikanpäälle miten asia tosiaan oli.

Tämä on kuitenkin tähän asti tarkin lähteeni suomenkielisten lähteiden niukkuudesta johtuen : http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/uusimmat/ponti...

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen Vastaus kommenttiin #22

Ei tässä ole kyse siitä, että onko sinulla tai minulla alan koulutusta. Kyse on lähteistä. Roomalaiset lähteet kuten Cassius Dio, Suetonius tai vastaavasti nykyajan historiantutkijat eivät kirjoittaisi tuollaista artikkelia Pilatuksesta.
Pilatuksen vaimostakaan ei tiedetä juuri mitään. Pilatuksen kääntyminen kristityksi on erittäin epätodennäköistä vaan se perustuu kristilliseen propagandaan (kuten Paavalin ja Senecan kirjeenvaihto tai Pilatuksen kääntyminen) eikä käännyttämis tarkoitukseen tarkoitukseen kirjoitettua sepitettä kannata ottaa todesta. Ei siksi, että se on kristillistä, vaan siksi että se on kirjoitettu muista syistä kun historiallisten tapahtumien kuvausten vuoksi.

Jeesuksen oikeudenkäynnistä on neljä erilaista kuvausta. Mihin nämä kuvaukset perustuvat kun kaikki opetuslapset olivat paenneet paikalta? Roomalaisia tai juutalaisia dokumentteja ei löydy. Josephus ei tiedä tapauksesta mitään. Yom Kippur -tyyppinen syntipukkikuvaelma Jeesus Bar-Abbasin vapauttamisesta on silkkaa fiktiota. Ihan vaan jo siksi koska roomalainen prefekti ei olisi ikinä päästänyt rikollista vapaaksi, puhumattakaan siitä, että kukaan aikalainen ei tunne kyseistä "traditiota".

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #23

Raamatussa muistaakseni puhutaan että opetuslapset pakenivat Getsemanen puutarhasta kun Jeesus vangittiin mutteivat vielä Jerusalemista vaan olivat siellä yhä helluntaina. Yhteistä kaikille evankeliumeille onkin että Jeesus pidätettiin papiston toimeksiannosta, vietiin pilatuksen eteen kuulusteltavaksi, huutoäänestettiin julkisesti papiston yllyttämänä ristille ja että Pilatus pesi kätensä. Myöskään Luukas ja Markus eivät ole Jeesuksen opetuslapsia vaaLuukas oli lääkäri ja historioitsija Antiokiasta ja Markus puolestaan oli Paavalin opestuslapsi ja nähnyt jeesuksen nuorena jolloin pakeni kavaltamisiltana Getsemanesta puolipukeissa. Paavalihan muuten alunperin vainosi Kristittyjä mutta Damaskokseen vievällä tiellä putosi ratsailta jolloin sai päävamman ja sokeutui väliaikaisesti. Paavali piti sitä merkkinä ja kääntyi kristityksi.
Puolestaan Pilatuksen kääntyminen kristityksi on yhtä todennäköistä kuin epätodennäköistä mutta kyseenalaista kunnes toisin todistetaan ja tieto saadaan oletuksesta vahvistetuksi. Myöskin Jeshua Barabbaan vapautusjäänee mysteeriksi kun monet Jerusalemissa ja Kaesareassa olleet dokumentit tuhoutuivat Juutalaissodassa. Pientähän toki se on verrattuna siihen kuinka paljon tietoa hävisi Alexxandrian kirjaston tuhoutuessa vaiheittain.

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen Vastaus kommenttiin #24

Alexandre Dumas Kolme muskettisoturia kertoo hovin käänteistä 1600-luvun Ranskassa ja vaikka kardinaali Richelieu on mukana teoksessa, niin se ei tee kirjasta historiallista dokumenttia, jota voi käyttää sellaisenaan lähteenä. Sama koskee Jeesuksen oikeudenkäyntiä. Raamatun mukaan paikalla ei ollut yhtään Jeesuksen kannattajaa ( -> miten Pilatuksen ja Jeesuksen keskustelu on voitu dokumentoida? Ei mitenkään). Juhlaviikolla ei Sanhedrin kokoontunut eikä ainakaan öisin, eikä myöskään juutalaiset tuominneet ketään kuolemaan siten että syytetty ei olisi voinut puolustautua. Ketään ei voitu tuomita kuolemaan huutoäänestyksen perusteella. Evankeliumien oikeudenkäyntikuvaukset ovat puhdasta kaunokirjallisuutta.

Evankeliumien kirjoittajia ei tunneta. Tarinat oletetuista evankelistoista ovat myöhempää kristillistä perimätietoa ja niiden todenperäisyyttä sopii epäillä. Esimerkiksi jos Markus olisi ollut Pietarin oppilas niin miksi hänen teologinen sanomansa tukee Paavalin tulkintaa ja esittää Pietarin kehnossa valossa sekä opetuslapset typeryksinä? Kirkkoisä Papiaksen arvailut evankeliumien kirjoittajista ovat vähintäänkin huonoja.
Suosittelen edelleen, että lukisit oikeiden tutkijoiden kirjoja aiheesta etkä siteeraisi apologeettista propagandaa, joka on debunkattu jo sata vuotta sitten. Matti Myllykosken Varhaiskritilliset evankeliumit on erittäin asiapitoinen teos.

"Puolestaan Pilatuksen kääntyminen kristityksi on yhtä todennäköistä kuin epätodennäköistä mutta kyseenalaista kunnes toisin todistetaan."

- Joo, ei näin. Todistustaakka on väitteen esittäjällä. Kristityt olivat Tiberiuksen hallinon aikoihin tuntematon lahko, jos heitä edes kristityiksi saattoi kutsua. Esim Plinius ei ollut koskaan kuullutkaan heistä noin vuonna 100 tai myöhemmin ja hän oli aikansa oppineimpia ihmisiä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #25

Miten voit olla varma kuinka Pontius Pilatus toimi Juudean prefektinä ja ettei Jeesuksen oikeuden käyntiä koskaan ole ollut. Jos raamattu ja Jeesus ovat kuinka voi olla mahdollista että Fryykian kuningas Midas, Lyydian kuningas Kroisos sekä Juutalaisten kuningas Salomon on hyväksytty historian henkilöiksi tai että Kreikkalaiset käyttivät puista hevosta Troijansodassa. Joten pyydän todisteita, perusteluja ja näyttöä sille että Raamatun uusitestamentti on täysin sepitettyä satua eikä värittynyttä historiaa. Jos aukottomia syitä ei ole antaa niin silloin asia jää avoimeksi.

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen Vastaus kommenttiin #26

Nyt olet asian ytimessä. En voikaan olla varma. Historiantutkija, ainakaan antiikin historian, ei voi koskaan olla varma. Hän yrittää löytää vastauksen kysymykseen mitä luultavimmin tapahtui? Mainitsemasi henkilöt eivät herätä minussa minkäänlaisia intohimoja. Minulle on yhdentekevää jos he osoittautuisivat fiktiivisiksi henkilöiksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suhtautuisin välinpitämättömästi siihen miten loputulokseen on päädytty.

Kun sekulaari tai lähes sekulaari raamatuntutkimus on jo iät ja ajat ollut sitä mieltä, että evankeliumien Jeesus on myyttinen hahmo (kts. Rank-Raglan sankarin arkkityyppi) ja kun toisaalta kirjallisuudentutkijat pitävät evankelimeja kaunokirjallisuutena, niin millä eväillä erottelemme historian Jeesuksen evankeliumien Jeesuksesta?

Jos asia kerran kiinnostaa niin suosittelen Tiede-lehden sijaan esim John Dominic Crossanin kirjaa "Power of Parable", Randel Helmsin "Gospel Fictions" ja Dennis R. MacDonaldin "The Homeric Epics and the Gospel of Mark".

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #27

Itesekkään en ole esittänyt että olisivat mitenkään ehdottomia vaan esiti mahdollisia asioita tapahtuneesta. Ja olen toki lukenut että jotkin tutkijoista pitävät evankeliumeja kaunokirjallisuutena sillä ne muistuttavat sitä tämänpäivän näkökulmasta mutta muistuttavatko ne sitä sen aikaisen* kaunokirjallisuuden pohjalta en osaa sanoa. Hauska sattuma kuitenkin on että Quirinius on ollut Syyrian maaherrana vuosina 3-2 eaa jolloin arvioiden mukaan on teetety valan vaanominen keisari Augustukselle, samoin myös on tutkittu että Herodes suuri kuolikin vasta vuonna 1 eaa eikä vuonna 4 eaa mutta se ei ole täysin varmaa. Lisäksi tehtyjen astronomisten laskelmien mukaan vudeksi 33 jaa osuu Jerusalemissa sekä kuunpimennys että täydellinen auringonpimennys lähelle Juutalaisten Pesah-juhlaa.

*Evankeliumit katsotaan kirjoitetun vuosien 60-200 välillä.

Käyttäjän valtaajaloistoa kuva
Timo Peltonen Vastaus kommenttiin #28

1) Mahdollinen ja todennäköinen ovat kaksi eri asiaa.

2) Luonnollisesti antiikin kirjallisuuden tutkija vertailee alan kirjallisuutta muihin saman aikakauden kirjallisuuteen.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #15

Suentinus tainsitten joku muu historijoitsija muistaakseni puhui Chrestuksen suraajista joita tekstien mukaan keisari Nero syytti Rooman polttamisesta vaikka nykyisin on todettu että palo johtu itse Rooman rakennusten huonosta kunnosta ja heikosta paloturvallisuudesta. Itse Nerokin oli palonaikana muualla eikä palatsissaan lyyraasoittamassa. En lainkaan ole väittänyt että Jeesus ole ollut Roomaa sytyttämässä.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Hieno ja pohtiva kirjoitus.

Eräs seikka, jota olisi voinut tuoda esiin, oli itse Roomassa tapahtuva kuohunta, jolla ilmeisesti oli merkitystä myös Pilatuksen päätöksiin ja Kaifaksen 'kiristykseen'. Tiberius (keisarina 14 -37) poltti päreensä poliittisiin juonitteluihin ja vuonna 26 muutti erakoksi Caprille ja Sejanus käytännössä käytti keisarin valtaoikeuksia hirmuhallintoonsa aina vuoteen 31, jolloin Tiberius saatuaan tietää Sejanuksen toimet teloitti tämän.

Ilmeisesti Pilatus oli Sejanuksen ystävä ja luottomies. On esitetty olettamus, että Kaifas olisi käyttänyt tätä asetelmaa hyväkseen ja olisi pystynyt sopivilla huhuilla tai tosiasioiden julkituomisella saamaan aikaan myös Pilatuksen joutumisen syrjäytettävien listalle. Tässä saatettiin käydä 'kauppaa'.

Toimituksen poiminnat