Mularin mietteitä Ajatuksia politiikasta

Luoja armahda meitä uudelta Nokialta!



Suomi nousi 90-luvun lamasta pitkälti Nokian vetämänä. Kännykät kävivät kaupaksi ja yrityksen markkina-arvo ja brändi nousivat kohisten. Nokia teki monista tavallisista kansalaisista ja omista työntekijöistään miljonäärejä. Nokian johto halusi esittää yhtiön nousun syyn onnenkantamoisen sijaan vuosikymmenten pitkäkestoisella työllä. Nokialle haluttiin luoda historia.

Todellisuudessa Nokian historiaan mahtuu jos jonkinlaista sekoilua, mutta myös koko joukko onnenkantamoisia ja toisten epäonnistumisista seuranneita hyötymisiä. Yksi tärkeimmistä on Kalevi Sorsan pääministerinä ollessaan masinoima Valco-seikkailu, josta vuosia myöhemmin valtion tehtyä jättimäiset tappiot hyödyn korjasi Nokia.

Yhtenä Nokian menestyksen salaisuutena kerrottiin olleen myös rönsyistä luopuminen. Entinen monialayritys nousi epäilemättä maailman suurimmaksi matkapuhelinten valmistajaksi juuri luopumalla rönsyistä ja keskittämällä resurssit kännykkäbisnekseen, mutta toisaalta se myös romahti ilman tukiverkkoa, jonka rönsyt tai osa niistä olisivat taanneet.

Toisin kuin pahimmat kilpailijansa entinen monialayritys Nokia ei ollut lopulta monialayritys elektroniikassakaan. Verkkobisnes oli toki sentään jonkinmoinen tuki. Apple, Sony ja Samsung ovat kaikki monialayrityksiä elektroniikkatuotteissa ja Samsung on jättimäinen konserni, joka tekee jopa valtamerilaivoja.

Koko Helsingin pörssi eli Nokian imussa, ja tätä alettiin pitää normaalina. Kaikesta pörssissä käydystä kaupasta Nokia oli jopa yli puolet. Kun tähän lasketaan päälle Nokiasta riippuvaiset tai siihen jollain lailla sidoksissa olleet yritykset, on luku vielä rumempi. Kukaan analyytikko ei varoittanut asiasta. Hyvin menee, mutta menköön –asenne leimasi koko valtakunnan suhtautumista Nokiaan. Ainoan kriittisen sanan Nokiasta yhtiön nousun aikana kuulin saarnasta, jossa pappi huomautti, että Jumalan sanan tilalle ihmisten mieliin on tullut raha ja nokia.

Nokian toimintastrategiaa ihannoitiin ja mallia alettiin kopioida muualle yhteiskuntaan. Oulun yliopistosta muokkaantui nopeasti Nokian ammattikoulu. Ajattelu heijastui periferioihin asti. Muistan, kun peruskoulun yhdeksännellä luokalla ollessani Suomussalmen lukion rehtori tuli esittelemään meille lukiota: hän käytti Nokian kalvoja, joiden lopputulema oli ei vähempää kuin Nokia-ihminen. Vielä vajaa vuosikymmen aikaisemmin valistuneiksi lukeutuneet yhteiskuntatieteilijät olivat puhuneet homo sovieticuksesta,  mutta evoluutio oli syrjäyttänyt sen vahvemmalla lajilla.

Nokialta annettiin asiantuntevia lausuntoja ja varoituksia omaan ylimielisyyteen nukahtamisesta, mutta kuitenkin asia unohdettiin. Nokian tuotteet olivat ylihintaisia ja laatu laski. Kilpailijat kirivät hiljalleen peesiin, rinnalle ja lopulta ohi. Henkilökohtaisesti kännykänkäyttöhistoriani paras päätös oli kun uskalsin vaihtaa toiseen merkkiin.

Nokian osake putosi ensimmäisen kerran alas 2000-luvun alussa suurten amerikkalaisten sijoittajien myydessä omistuksiaan ja näin kotiuttaessaan voittojaan. Uutinen ei sinällään ollut mitenkään hälyttävä, mutta se kertoi kuolevaisuudesta. Muutama vuosi tämän jälkeen Nokia sanoi ensimmäiset insinöörit irti ja IT-kupla puhkesi.


Yksi Nokian nousun mukanaan tuoma ilmiö olivat johtajille suunnatut jättimäiset optiot. Ilmiö levisi myös muihin pörssiyrityksiin ja epäonnistumisten varalle toimitusjohtajat saivat järjettömän suuruisia erorahoja. Optiojärjestelmä ei toiminut kannustavasti vaan latistavasti.  Uusi palkitsemismenetelmä kärjisti tilanteen, jossa johtaja saa kunnian alaisensa onnistumisesta. Enää ei riittänyt pelkkä kunnian vienti, vaan kyseessä oli raha. Optiojärjestelmä toimi päinvastoin kuin oli ajateltu ja rapautti henkilökunnan sitoutumisen yhtiöön.

Nokia-huumassa Suomessa oli alettu halveksia perusteollisuutta. Kuviteltiin, että IT-teknologia on yksistään tie autuuteen. Samaan aikaan pääjohtaja Ollila vaati tuloverotuksen progression keventämistä ja tehosti vaatimustaan uhkailemalla Nokian pääkonttorin siirrolla pois Suomesta. Nokia veti palkkatason nousuun ja synnytti samalla Oulun seudulle IT-teknologiakeskittymän. Palkkataso kasvoi kestämätöntä vauhtia vielä IT-kuplan puhjettua, koska nousukausi jatkui edelleen.

Valtio antoi myös jättimäisiä yritystukia Nokialle. Ajatus oli helppo perustella, koska yritys teki merkittävää tutkimus- ja kehitystyötä, joka oli omiaan luomaan lisäkasvua. Kuitenkin voidaan hyvällä syyllä kysyä: miksi. Eikö maailman suurin matkapuhelinten valmistaja pystynytkään seisomaan täysin omilla jaloillaan? Eikö olisi ennemminkin kannattanut käyttää rahat startupien tukemiseen? Tai vielä parempaa, jättää tukematta ja antaa kehityksen tapahtua markkinaehtoisesti. Löysä raha ei koskaan allokoidu tehokkaasti. Ehkä takana on, että valtion piti hyvitellä Ollilaa, ettei yhtiö lähtisi Suomesta. Tämä taas kertoo siitä, miten pahasti Suomi oli naimisissa yhden yrityksen kanssa.

Huippunsa Nokia-usko saavutti 2000-luvun taitteessa, kun keskustataustaisesta Jorma Ollilasta kaavailtiin yleisporvarillista presidenttiehdokasta. Ollila oli kuitenkin itse kertomansa mukaan sitoutunut Nokiaan eikä lähtenyt mukaan presidenttikilpaan. Jälkeenpäin tulleiden paljastusten jälkeen Ollilan räyhäjohtaminen ja tapa ”ampua” huonojen uutisten tuojia ei olisi varmasti ollut paras mahdollinen tyyli hallita maatamme.

Nokialla elettiin kvartaalitaloutta myös suunnittelupuolella ja moni insinööri paloi loppuun, mutta tämä ei ollut yritykselle ongelma sillä uusia tulijoita riitti. Nokian imago varsinkin ulkopuolisten silmissä työnantajana oli vankkumaton. Nokialla oli toisaalta samaan aikaan rahaa myös mielenkiintoisiin kokeiluihin: Muistan eräänkin työpaikkailmoituksen 90-luvulta, jossa Nokia haki työntekijää. Ideana oli, että työntekijälle ei osoiteta mitään erityistä työtä, vaan hän tulee töihin ja hakee itselleen työtehtävät ja tekee näin itsensä tarpeelliseksi yritykselle.

Nokia halusi julkisuudessa levittää Suomeen amerikkalaistyyppistä ajattelua, jossa epäonnistumisesta ei rangaista. Kuitenkin vuoden epäonnistujan palkitsemisidea tuli liian myöhään ja todellisuudessa Nokian tuotantotalousjohto oli kaavoihin kangistunutta, tyyppi esimerkki on talon sisältä tulleen kosketusnäyttöidean hylkääminen ja Applen myöhempi aliarviointi kilpailijana.

 

Lopullisen niitin Nokia-uskovaisuus sai kun matkapuhelinbisnes myytiin amerikkalaiselle Microsoftille. Nokia päätti keskittyä verkkoteknologiaan. Kurssi on alkanut elpymään ja pitkästä aikaa näkyy taas valoa tunnelin päässä. Kuitenkin on vaikea uskoa, että Nokia nousisi enää entisen kaltaiseksi toimijaksi.

2000-luvun puolivälin jälkeen alettiin puhua uusista nokioista, jotka nousisivat uudeksi talouden johtotähdeksi. Itse totesin tuolloin, että meidän pitää järjestää teollisuutemme ja taloutemme siten, että pärjäämme myös siinä tilanteessa että uutta nokiaa ei tule. Sain vihaisen vastauksen: eihän niitä tule jos emme itse usko niihin. Uusien nokioiden tai edes uuden Nokian tuleminen on epätodennäköistä, mutta toteutuessaan se sisältää suuren vaaran.

Suomen vienti on yhä hämmästyttävän harvoissa käsissä: muutama kymmenen pörssiyritystä vastaa kolmasosaa maamme viennistä. Ilmiö on todella huolestuttava vientivetoisessa maassa. Munat ovat hyvin harvoissa koreissa. Eritoten tämä on kummallista, kun ottaa huomioon, että olemme informaatioteknologian pioneerimaa ja logistiikkaongelmatkin on maassamme hoidettu mallikelpoisesti.

Uusien nokioiden sijaan Suomi tarvitsee investointeja perusteollisuuden kehittämiseen, bioteknologiaan, startupeihin ja IT-alan uusiin toimijoihin. On toivottavaa, että uusista yrityksistä nousee joku maailmanlaajuinen menestyjä, mutta toivottavasti ei koskaan Nokian kaltaista petoa, joka alistaa ja sitoo koko maan palvomaan ja kumartamaan itseään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MikkoKotiranta kuva
Mikko Kotiranta

Olen samaa mieltä kuin otsikkosi. Säännöölisen epäsäännöllisesti kohtaamme huomionkipeitä poliitikkoja/lobbareita/asiantuntijoita jotka julistavat että ei tehdä näin koska tulevat Nokiat ovat toisaalla. Tai tässä on uusi Nokia, antakaa meille miljardi sen synnyttämiseksi!

Voimmakkaimmin uudet nokiat tuntuvat syntyvän uusiutuvan energian ja ympäristötekniikan alueille. Uusiksi nokioiksi ovat mm. vihreiden suuntaan kalleellaanolevat julistaneet niin tuulimyllyt, aurinkopaneelit kuin pellettiuunit tai jopa häkäpöntöt. Mitään uutta innovointia em. kohteissa ei ole vaan kyse on enemminkin vanhan keksinnön uudelleen paketoinnista.

Armahtakaa meitä uudelta nokialta koska se saa päättäjämme iskemään päänsä karjalan mäntyyn tehokkaammin kuin Honkajoki olisi koskaan kyennyt kehittämään ikiliikkujaansa.

Käyttäjän MattiMulari kuva
Matti Mulari

Hyvä ja terävä analyysi. Minä olen sitä mieltä, että pahimpia virhearvioida Nokiassa oli kuten kirjoituksessakin on mainittu optiojärjestelmä. Nokia rupesi matkimaan amerikkalaista palkitsemis- ja optiojärjestelmää ja kvarttaalitaloutta. Tämä amerikkalainen ylisuuri ja järjetön optiojärjestelmä ei sovellu suomalaiseen eikä eurooppalaiseen järjestelmään. Tätä optiojärjestelmää ja johtajien ylisuurta kvarttaalitalouden optiojärjestelmää rupesivat matkimaan tietenkin muutkin suomalaiset isot pörssifirmat. Tottakai hyvistä tuloksista on syytä palkita, mutta kohtuudella. Suomessa pitäisi olla esteellisyys ja jääviysjärjestelmä myös yhtiöiden hallituksen jäsenyyteen. Nythän Suomessa firmojen toimitusjohtajat ovat ristiin toistensa yhtiöiden hallituksissa vain miettimässä miten yhtiön veli toimitusjohtajaa palkitaan. Sen jälkeen tehdään tilasto, että nyt meidän yhtiön toimitusjohtaja on jäänyt jälkeen toisten vastaavien yhtiöiden toimitusjohtajan palkasta ja yhtiön imagon kannalta nyt on korjattava meidän yhtiön toimitusjohtajan palkka "kansainväliselle tasolle" tai johtaja lähtee Amerikkaan. Eli johtajien mielenkiinto oman yrityksen kehittämisestä on siirtynyt hallitustyöskentelyyn muissa yhtiöissä ja siellä vain "johdon palkitsemisjärjestelmän kehittämiseen", jotta saisi oman palkkansa nousemaan. Olen sitä mieltä, että yksi Suomen laman syytä on kohtuuttomat optiot eli amerikkalainen optiojärjestelmä on itsestään perkeleestä.. Näilläkin ylisuurilla optiorahoilla voitaisiin kehittää firmaa eri lailla.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Nokian varsinaisen nousun alku tapahtui Suomen ja NL:n bilateraalikaupan seurauksena. Firma rikastui 1970- ja 1980-luvulla kaapelitehtaansa avulla kerrassaan hienosti, koska pääsi melko vaivattomasti viemään kaapeleita suureen ja pohjattomaan itään. Yhtäkkiä oli melkoisesti rahaa ja ihmetteltiin mitä muuta sillä voitaisiin tehdä. Peloton ja älykäs Kari Kairamo oli tosimies Nokian oivalluksen ja menestyksen takana, kuten monet tietävät. Oikea mies, oikealla hetkellä, oikealla paikalla. Kunniaa hänelle ja kepeät mullat...

Mitä blogin otsikkoon tulee, ei ole minkälaista syytä huoleen, yllä kuvattu tilanne ei tule enää koskaan toistumaan...

P.S. Mitä Nokian ja Suomussalmen yhteyteen tulee (bloggaaja kyllä tietää, mutteivät lukijat niinkään): Suomussalmelainen Matti Makkonen keksi Nokia-vuosiensa aikana tekstiviestin vaikkei, nöyränä miehenä, koskaan tehnyt siitä numeroa. Hänellekin kepeät mullat:

http://www.hs.fi/kotimaa/a1435544383122

Käyttäjän tuomasaarni kuva
Tuomas Aarni

Jos vielä täytyy puhua uudesta Nokiasta, toivottavasti sillä tarkoitetaan nimenomaan kaikkein uusinta Nokiaa. Oli pokkaa tehdä vaikeat päätökset, aloittaa alusta, keksiä itsensä uudelleen.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Siinä mielessä aika harvat yritykset kykenevät uusiutumaan kokonaan. Toivottavaa olisi, että eduskunnassa ja yhteiskunnassa olisi uusiutumisen kykyä.

Toimituksen poiminnat