*

Mularin mietteitä Ajatuksia politiikasta

Presidenttiehdokas Matti Vanhanen, 30 prosenttia vähemmän



Matti Vanhasesta tuli toista kertaa keskustan presidenttiehdokas. Vanhasella voisi jopa olla jonkinlaisia mahdollisuuksia konsensusehdokkaana, mikäli istuvan presidentin valinta ei olisi niin itsestään selvää, kuin se nyt on. Lisäksi täytyy ottaa huomioon, että Sauli Niinistön musertavan kova suosio rajaa pois muiden puolueiden varteenotettavia ehdokkaita. Täytyy huomata, että kakkosketjulla ovat Keskustan lisäksi liikkeelle lähteneet myös demarit. 

Tuntemattomasta Matti Vanhasesta tuli Irak-vuodosta seuranneen Anneli Jäätteenmäen eron jälkeen yhtäkkiä pääministeri. Sattumapääministerin ensimmäinen kausi oli verrattain seesteistä aikaa. Talous kasvoi ja Keskustan kannatus säilyi korkealla. Pääministeri nautti arvostusta myös muiden puolueiden kannattajien joukossa. -Epäonnistuneet presidentinvaalit selittyivätkin näppärästi sillä, ettei kansa halunnut luopua erinomaisesta pääministeristään. 

Vanhasen avioero yllätti, mutta sinänsä ei ole mitenkään erikoista, että perhearvoja korostava poliitikko eroaa.  Avioero saattaa jopa tuoda poliitikkoa lähemmäksi kansaa.
Vanhasen uskottavuusongelmat alkoivat kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun hän jäi nolosti kiinni eduskunnan parturille lähettämistään tekstiviesteistä. Tämän jälkeen 
viidenkympin villitys iski tosissaan, ja epäonnisia parisuhdekuvioita sattui useampiakin. 

Yhden kariutuneen parisuhdeyrityksen seurauksena syntynyt, Susan Ruususen kirjoittama kohukirja toi kuitenkin sympatiaa pääministerille; olihan kyseessä sensaatiohakuinen sosiaalipornon levitys, jollaisen kohteeksi kenenkään ei pitäisi joutua. 

 Vanhasen toisen pääministerikauden loppupuolelle sattui vaalirahakohu, josta Keskusta joutui muista puolueista poiketen kantamaan kohtuuttoman suuren vastuun. Vanhanen kommentoi omaansa ja puolueen hupenevaa kannatusta ilmoittamalla olevansa kiinnostunut olemaan kolmannen ja jopa neljännenkin kauden pääministeri. Kyseessä oli kummallinen heitto, joka osoitti joko totaalista suhteellisuuden tajun puutetta tai erikoista itseironiaa. Lausunto ei ollut omiaan parantamaan Vanhasen romahtanutta uskottavuutta.

Vanhanen joka tapauksessa luopui puolueen puheenjohtajuudesta ja pääministeriydestä kesken toisen kauden ja Keskustan sai johdatella oppositioon Mari Kiviniemi. Vanhanen siirtyi Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi. Uusi pesti tuskin käytännössä tyydytti pääministerinä toiminutta miestä, ja Vanhanen päätti myöhemmin palata politiikkaan. 

Edellisissä presidentinvaaleissa Keskusta lähti tavoittelemaan toista kierrosta kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen karismalla. Väyrysen ehdokkuus tuskin miellytti Vanhasta tai Keskustan liberaaliblokkia ylipäänsä, mutta toisaalta se oli kädenojennus konservatiivisiivelle, jonkinlainen pienimmän riesantie. Väyrynen hävisi kuitenkin ensimmäisellä kierroksella kakkostilan Vihreiden Pekka Haavistolle, joka puolestaan antoi toisella kierroksella luovutusvoiton Sauli Niinistölle. 

Huolimatta yksityiselämäänsä liittyvistä kohuista, on Vanhanen erityisesti politiikkaan vihkiytymättömän äänestäjän kannalta, täysin mielenkiinnoton ehdokas. Vaikka Vanhanen puhuu sinänsä asiantuntevasti politiikasta, on puhe monotonista ja ponnetonta. Änkyttäminen on toki persoonallista, mutta sitä ei pidetä varsinaisesti mediaseksikkäänä lisänä ulosantiin.

Virkamiesmäinen jargon ei toimi: poliitikon on kyettävä haastamaan toiset poliitikot paitsi sisällöllä, myös tyylillään. Presidentinvaalit ovat mitä suurimmassa määrin henkilövaalit ja jos henkilö ei myy, eivät äänestäjät häntä äänestä. - Presidentti Niinistön esiintymisessä yhdistyvät vasta-argumentit aseistariisuva asiantuntevuus ja tietynlainen dominanssi. 

Konsensusehdokkaan on muutenkin vaikea haastaa toista konsensusehdokasta, etenkin jos tämä sattuu olemaan tasavallan presidentti. Perussuomalaisten ehdokkaalla, Laura Huhtasaarella puolestaan ei ole vastaavia ongelmia. Hän voi huoletta nuiventaa omaa linjaansa vielä nykyistä enemmän ja kannatus varmasti vain nousee. Vanhanen ei voi eikä halua haastaa Huhtasaarta maahanmuuttokriittisyydellä. Naisehdokkaita taas on Huhtasaaren lisäksi muitakin, joten naisten asian korostaminen jäisi Vanhasen suussa väistämättä ontoksi viestiksi. Niinistön voisi periaatteessa haastaa Nato-kortilla, mutta omassa puolueessa Nato-jäsenyys on kipeä asia, jonka esille nostaminen sataisi lähinnä Väyrysen pussiin.

Kovassa nosteessa olevan Vihreiden ehdokas Pekka Haavisto keskittyy puhumaan ympäristöstä ja globaalien ongelmien ratkaisemisesta, ja vaikka hänen tyylistään puuttuu yhtälailla palo, on hän Vanhasta vakuuttavampi esiintyjä. Haavisto kuuluu lisäksi seksuaalivähemmistöön ja on myös siksi median lempilapsi. Siinä missä Niinistö kerää eritoten porvaripuolueiden ääniä yli puoluerajojen, Haavisto kerää vasemmiston kannatusta yli puoluerajojen. Ei siis ole mikään ihme, että hän on tietynlaisesta laimeudestaan huolimatta, Niinistön vahvin haastaja.

Tällä kertaa oman Kansalaispuolueensa ehdokkaana presidenttiyttä tavoitteleva Väyrynen edustaa yhtäältä vuosikymmenten tuomaa asiaosaamista ja toisaalta myös änkyröintiä, joka saa hänen vastustajiensa niskavillat pystyyn, mutta samaan aikaan kannattajat hyppimään riemusta.

Matti Vanhanen on 30 prosenttia vähemmän Sauli Niinistö, 30 prosenttia vähemmän Pekka Haavisto ja vähintään 30 prosenttia vähemmän Paavo Väyrynen. Vanhanen joutuu toisin sanoen kaikilla osa-alueilla vastaehdokkaidensa jyräämäksi. Hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia menestyä ensi vuoden presidentinvaaleissa. -Suurin osa Keskustan perinteisistä kannattajista äänestää jo ensimmäisellä kierroksella istuvaa presidenttiä. 

 Kaikesta huolimatta Keskusta puolueena on nähnyt tärkeäksi asettaa oman ehdokkaan vaaleihin. Asian voisi vielä ymmärtää, jos ehdokkaaksi olisi päätynyt esimerkiksi Seppo Kääriäinen, mutta nyt Keskustan vaalikampanja on pelkkää rahan tuhlausta.  Vaikka yhtään ääntä ei ole vielä annettu, tietävät kaikki lopputuloksen. Enää jännätään vain sitä, tarvitaanko toista kierrosta vai ei.

Vanhasen kampanjointia ei voi myöskään perustella esivaalina vuoden 2024 presidentinvaaleihin, varsinkin kun tuolloin Kokoomuksen
lisäksi myös muut puolueet kilpailevat presidenttiydestä tosissaan ja asettavat ehdokkaansa sen mukaisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Sanompahan sanan senkin, häviääpi Vanhanenkin.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Kirjoituksesta syntynyt mielikuva: 1. tavu on turha blogistin puoluetunnuksessa.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

"...rajaa pois muiden puolueiden varteenotettavia ehdokkaita".
Ettäkö Vanhanen on varteenotettava ehdokas ? Huumori on iloinen asia.
Kun Lappeenrannan Huhtiniemestä löytyi 1800-luvulla ilmeisesti ruttoon kuolleiden jäännöksiä, vakavasti otettava Vanhanen oli jo perustamassa totuuskomissiota.

Käyttäjän anttimulari kuva
Antti Mulari

Pekka Mansala, kannattaisi ehkä lukea hiukan pitemmälle ennenkuin rupeaa kommentoimaan.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Olisi kannattanut. Sorry. Luotin liikaa ensivaikutelmaan.
Toivottavasti opin tästäkin jotain...

Käyttäjän anttimulari kuva
Antti Mulari Vastaus kommenttiin #5

Toimituksen poiminnat