*

Mularin mietteitä Ajatuksia politiikasta

Satavuotiaan Suomen itsenäisyyspäivän juhlapuhe Savukoskella 6.12.2017

 

 

Tänään Suomi täyttää sata vuotta.  Juhlavuoden teema on ”yhdessä”.  Yhdessä saamme juhlia maamme syntymäpäivää.  Mielestäni se tarkoittaa sitä, että meillä jokaisella suomalaisella on tänään syntymäpäivä. 

Tänään muistelemme maamme vaiheita sadan vuoden ajalta. Ajatukset keskittyvät pääosin niihin koettelemuksiin, joita maallamme on ollut. On myös kysytty: "Miksi?” -Eikö meillä ole tänään muutakin muisteltavaa kuin sota? Vastaus on yksinkertainen: Ilman veteraanien antamaa uhria meillä ei olisi paljon muuta muisteltavaa!

Itsenäisyyspäivänä vuonna 1939 oli kulunut vain viikko talvisodan alkamisesta. Tykkien ja pommikoneiden jyly ennusteli nuoren maan tuhoa. Vihollinen uhkui voimansa tunnossa. Presidentti Kallio puhui tästä huolimatta rauhallisesti radiossa. Kotinsa jättäneiden evakkojen tummat rivistöt vaelsivat länteen.

Vihollinen huomasi kuitenkin pian lyövänsä päätänsä seinään. Neuvostojoukkojen paraatimarssi vaihtui kuoleman marssiksi. Aiemmin punaisiin ja valkoisiin jakautunut Suomen kansa seisoi nyt yhtenäisenä joukkona eturintamalta kotirintamalle aina Hangosta Petsamoon. Mottitaistelun tuomat torjuntavoitot valoivat uskoa puolustukseen.

Ennen kaikkea tiesimme kaikkivaltiaaseen turvaten taistelevamme oikean asian puolesta. Päättäväinen vastarinta nosti Suomen maailman tietoisuuteen. Mutta vaikka maailman sympatiat olivat Suomen puolella, jäi ulkomaiden apu pääosin symboliseksi maailmanpalon roihutessa samaan aikaan muualla Euroopassa. Suomen oli pakko solmia raskas rauha.

Jatkosodassa Suomi haki Saksan turvin menetettyjen alueiden lisäksi hyvitystä korkojen kera, mutta suur-Suomi-haaveet haihtuivat sotaonnen kääntyessä. Partisaanit tekivät julmia iskujaan siviilejä vastaan Itä-rajan kunnissa, iskuilta ei välttynyt myöskään Savukoski.

Maamme kohtalon hetket olivat jälleen kerran käsillä, mutta toistamiseen Suomi pysäytti ylivoimaisen vihollisen, tällä kertaa Talissa ja Ihantalassa. - Kärsimykset eivät loppuneet sotaan: evakot joutuivat muuttamaan uusille asuinseuduille, mutta nyt pysyvästi.  Moni sotaveteraani sai jatkaa elämäänsä fyysisesti tai henkisesti raajarikkona katsellen sodassa kaatuneiden asetoveriensa hautoja. Moni perhe oli menettänyt isän tai veljen, moni nuori morsian sulhasensa. Raskaan uhrin antanut maa kuitenkin säilytti itsenäisyytensä.

Isänmaa sai vastatakseen raskaat sotakorvaukset, ja Porkkalassa isännöivät vuokralaiset. Pohjois-Suomen oli entinen aseveli polttanut Lapin sodassa maan tasalle. Luovutetulle alueelle jäi huomattava osa maamme maataloudesta, vesivoimasta ja teollisuudesta. Kemijoki joutui uhraamaan lohensa. Pohjoisen ikimetsiä hakattiin teollisuuden raaka-aineeksi.

Sotakorvaukset jalostuivat myöhemmin idänkaupaksi, ja jälleenrakennusvaiheen jälkeen maa alkoi vaurastua. Suomi sai kauan haaveilemansa olympialaiset.

Koulutuksen myötä myös kansalaisten elintaso koki ennennäkemättömän nousun. Moni pienen mökin kasvatti sai painaa päähänsä valkolakin. Palkkana kovasta työstä kansa pääsi poimimaan hyvinvoinnin hedelmiä: säädettiin kansanterveyslaki, kansaeläkelaki ja tehtiin peruskoulu-uudistus.

 Suomen puolueettomuus tunnustettiin laajalti. Suomesta oli tullut menestyvä pohjoismainen kansakunta.

Onni kääntyi 1990-luvulle tultaessa. Neuvostoliiton kaatumista seuranneen idänkaupan romahtamisen myötä Suomea koetteli jopa 30-luvun lamaa suurempi taantuma. Epävarmassa tilanteessa Suomi hakeutui osaksi Euroopan unionia ja kohti tiiviimpää länsiyhteistyötä. Talous kääntyi nousuun. Markan sijaan otettiin käyttöön uusi yhteiseurooppalainen valuutta. Suomi sai ensimmäisen naispresidentin.

Kehitys näytti vakaalta, mutta nyttemmin olemme saaneet huomata, että maailma on yhtäkkiä jälleen kerran epävakaa ja tulevaisuuden yllä velloo uhkakuvia.

100 itsenäisyyden vuotta eivät ole olleet yhtäjaksoista nousua. Suomi on saanut kokea menestyksen rinnalla myös raskaita koettelemuksia ja kansamme on joutunut tekemään uhrauksia myös rauhan aikana.  Veteraanisukupolven poistuessa hiljalleen joukostamme sota tuntuu kaukaiselta. Mutta kuunnellessamme uutisia ymmärrämme, etteivät rauha tai itsenäisyys ole mikään itsestäänselvyys.

Monilla mittareilla Suomen on todettu kuuluvan maailman kärkimaihin. Muiden Pohjoismaiden rinnalla kuulumme maailman vauraimpiin ja onnellisimpiin kansakuntiin. Tärkeitä tekijöitä pohjoismaisessa ja suomalaisessa hyvinvoinnissa ovat olleet demokratia, tasa-arvo, luterilainen uskonto ja korkeatasoinen koulutus.  Näistä asioista meidän tulee pitää kiinni ja näitä asioita meidän pitää myös kehittää, jotta Suomi tulevaisuudessakin menestyisi ja olisi jokaiselle Suomalaiselle se koti, jossa oma sukupolveni on saanut kasvaa.  Me emme voi välttää muutosta, kuten eivät voineet välttää menneetkään sukupolvet, mutta muutos tulee tehdä harkiten perinteitä ja yhteistä hyvää vaalien.

Itsenäisen Suomen lähtiessä kohti toista vuosisataansa tiedämme, ettei myöskään tulevaisuus tule olemaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Suomi ja suomalaiset ovat kuitenkin valmiit kohtaamaan tulevaisuuden myötä- ja vastamäet muistaen kiitollisina kunnioittaen niitä miehiä ja naisia, jotka eivät kyselleet ”Miksi?” tai ”Mitä varten?”, silloin kun isänmaa tarvitsi heitä ja heidän työtään vaatien monen osalta suurimman ja kalleimman uhrin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Antti Mulari: "Aiemmin punaisiin ja valkoisiin jakautunut Suomen kansa seisoi nyt yhtenäisenä joukkona eturintamalta kotirintamalle aina Hangosta Petsamoon."

Juuri siinä oli talvisodan suurin ihme.

Kansan yhtenäisyyttä, rohkeutta ja päättäväisyyttä v.1939-40 korostetaan nykyisin liian vähän.

Toimituksen poiminnat