Mularin mietteitä Ajatuksia politiikasta

Sus sotea siunatkoon!

Nykyisen hallitusohjelman suurimpia ongelmakohtia on maakuntamallin sotkeminen sote-uudistukseen. Käytännössä Suomea ollaan muodostamassa uudelleen 18 suurkunnan ympärille. Keskustan himoitseman maakuntauudistuksen hintana oli kokoomuksen ajama valinnanvapaus. Valinnanvapaudesta tulevat hyötymään etelän suurten kasvukeskusten asukkaat ja vähäisemmässä määrin maakuntakeskusten asujaimisto.

Käytännössä syrjäseuduilla ei ole tulevaisuudessakaan sote-alalla valinnanvaputta, on tyydyttävä niihin ainoisiin palveluihin, jotka ovat tarjolla. Yksityisiltä palveluntuottajilta puuttuu lähtökohtaisesti kannuste säästää julkisia varoja, varsinkin kun se on poissa omista voitoista. Valinnanvapaus ei ole mahdollista pienillä ja syrjäisillä paikkakunnilla, joissa asuu tyypillisesti paljon vanhoja ja sairaita ihmisiä. Yksityinen sektori haluaa palvella lähtökohtaisesti perusterveitä ja hyvinvoivia asiakkaita. Lopputuloksena on, että kulujen lisäksi terveys- ja hyvinvointierot räjähtävät käsiin. Tämä sopii sinänsä hyvin kokoomuslaiseen ideologiaan, jossa olennaista ei todellisuudessa ole julkisten menojen säästö, vaan tulonsiirto julkiselta yksityiselle sektorille. Kaiken huippu on, että suuret sote-konsernit pystyvät siirtohinnoittelemaan tulojaan ulkomaille. Vinkka käy siis molemmista ovista sijoitusvakuutuskuorien tehdessä kauppansa.

Maakuntauudistus on Troijan hevonen. Sen pitäisi keskustan mukaan tuoda päätösvaltaa lähemmäs tavallisia kansalaisia. Käytännössä maakuntauudistuksen myötä valtaa siirtyy Helsingistä yllättävän vähän maakuntiin. Todellisuudessa kunnat tulevat menettämään sote-palvelujen päätäntävallan lisäksi myös huomattavan määrän muuta päätösvaltaansa. Keskeisessä osassa vallan keskittämisessä ovat suunnitellut maakuntavaalit. Paikkoja ei ole jaettu kunnallisesti tai edes seutukunnallisesti, vaan maakunta muodostaa yhden, yhteisen vaalipiirin. On olemassa tietty logiikka, miksi eduskuntavaaleissa esimerkiksi Uusimaa on jaettu kahtia Uudenmaan ja Helsingin vaalipiireihin. Laajassa Lapin maakunnassa maakuntavaalit tulevat keskittämään päätösvallan entistä vahvemmin Kemi-Tornio-Rovaniemi –akselille. Vaarana on, että uusissa maakunnissa etenkin heikommassa asemassa olevat muuttuvat numeroiksi. Tulevaisuudessa vammaisia ja vanhuksia voidaan siirrellä keskuskaupungissa sijaitsevassa virastossa tehdyllä päätöksellä satoja kilometrejä maakunnan sisällä ilman, että päätöksentekijä on edes koskaan nähnyt asiakasta tai hänen omaisiaan.

Sote-uudistuksesta on vaikea löytää voittajia yksityisten sosiaali- ja terveysalan yritysten lisäksi, mutta maakuntien keskuskaupungit ovat tällaisia ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Seurauksena on, että muuttoliike maakuntien sisällä tulee kiihtymään entisestään. Työpaikat, verotulot sekä palvelut ja kaupankäynti keskittyvät suuriin kaupunkeihin. Kehitys on ollut menossa samaan suuntaan jo pitkän aikaa, mutta suunniteltu uudistus lisää bensaa liekkeihin. Entisessä Kotimaakunnassani Kainuussa voittajia ovat Kajaani ja Sotkamo. Kuhmo ja Suomussalmi pienemmistä paikkakunnista puhumattakaan tulevat olemaan uudistuksen häviäjiä. Maakuntauudistuksella on keskustanvihreät kasvot, mutta patamusta sielu.

Yksi suhteellisen vähäiselle huomiolle jäänyt ongelma on se, ettei maakunnille ole tulossa verotusoikeutta. Viimeistään tämä linjaus jättää maakuntauudistuksen torsoksi. Valtiovarainministeriön uusimpien laskelmien mukaan esimerkiksi Lappi on menettämässä kymmeniä miljoonia euroja rahaa nykytilaan verrattuna. On myös huomattava, että maakunnalle tuleva rahoitus on luonteeltaan yleiskatteellista. Harmaantuvan maakunnan pitäisi paitsi selvitä sote-palvelujen järjestämisestä, myös kaikista muista velvoitteistaan. Yhtälö on mahdoton ilman, että nykytila huononisi.

Toinen suuri ongelma suunnitellussa sote-ratkaisussa on palvelutuotannon hybridimalli. Julkinen sektori joutuu toimimaan sekä rahoittajana että palveluntuottajana. Samaan aikaan yksityinen sektori kilpailee julkisen sektorin kanssa. Lisäksi uhkana on, että julkinen sektori joutuu yksinään pitämään huolta sellaisista asiakkaista, joista yksityinen sektori ei ole kiinnostunut.  Hybridimalli ei myöskään tule helpottamaan sote-palvelujen integraatiota, joka on ollut koko uudistuksen keskeisimpiä tavoitteita.

Pääoppositiopuolue SDP haluaa pitää kiinni julkisesta tuotannosta. Selkein ratkaisu olisi pitää tuotanto joko julkisissa käsissä pääosin nykyisessä laajuudessa tai ulkoistaa se kokonaan. Lainsäädännöllä voitaisiin velvoittaa yksityinen sektori tuottamaan palvelut myös heikosti tuottaville asiakkaille. Samalla tulisi pitää huolta, että suuret toimijat eivät käytä hyväkseen tilannetta, jossa ne ovat pääsemässä määräävään markkina-asemaan, kuten on käynyt päivittäistavarakaupassa. Tällöin julkinen sektori voisi keskittyä hoitamaan yksityisten palveluntuottajien kilpailuttamisia. Kulut pysyisivät paremmin kurissa ja markkinamekanismi saattaisi toimia ja hillitä hintoja.

 Kuitenkin päinvastaisesta kehityksestä on saatu lukea uutisia. Sote-jättien yrityskaupoissa ja fuusioissa on kyse pitkälti markkinaosuuksien ostamisesta ja jakamisesta. Valinnanvapausmalli on saanut jopa kokoomuslaiset kansanedustajat, joilla on sosiaali- ja terveysalan tausta, kakistelemaan kurkkuaan. Asfalttikartellien lisäksi saatamme jatkossa kuulla sote-kartelleista.

Soten alla monet paikkakunnat ovat tehneet omia ratkaisujaan. Länsi-Lapin irtiotto sote-palveluissa  ja niiden ulkoistaminen on sinänsä ymmärrettävä, muttei hyväksyttävä. Ei ole mikään ihme, että moni pienempi paikkakunta on päätymässä samaan ratkaisuun. Monilla paikkakunnilla on myös investoitu uusiin sote-kiinteistöihin. Ulkoistamisia ja kiinteistöinvestointeja kiihdyttää samanlainen mekanismi kuin aikanaan, kun tiedettiin pellonraivauskiellon tulevan voimaan. Päättäjät pyrkivät sementoimaan olemassa olevan tasoiset sote-palvelut kotipaikkakunnalle ennen kuin päätösvalta siirtyy sote-alueelle ja palveluverkkoa aletaan karsia enemmistöpäätöksin. Yksittäisen kunnan näkökulmasta olisi hullua jäädä odottelemaan tumput suorina viikatemiestä. Ei ihme, että ministeriössä ja sairaanhoitopiireissä hikoillaan.

Sote-uudistus itsessään on tarpeellinen, sen tietävät kaikki asiaa PARAS-hankkeesta asti vatuloineet. Olisi katastrofi, mikäli uudistus kaatuisi. Toisaalta näyttää yhä selvemmältä, että on myös katastrofi, jos sote-uudistus toteutuu suunnitellun kaltaisena. Pienempää pahaa alkaa olla mahdotonta arvioida. Täytyy myös muistaa, että todennäköisesti sotea tulee panemaan täytäntöön Antti Rinteen johtama sinipunahallitus. Valtion on siis helppo puuttua kestävyysvajeeseen kiristämällä maakuntien vyötä vielä tämänhetkisiä suunnitelmia enemmän.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Johan Mularin Anttikin alkaa leipomaan onnettomasta Rinteestä seuraavaa pääministeriä. Lähinnä mediagaluppitouhua, sanoisin. Itse veikkaan seuraavaksi mieluimmin vähemmistö- tai vaikkapa virkamieshallitusta.

Demareiden kohtalona on kuihtuminen, aivan kuten muualla EU:ssa. Suomi tulee aina viiveellä.

P.S. Sipilän kohtalona, vuorostaan, on Gerhard Schröderin (oikeistodemari) tie: teki oikeat päätökset mutta joutuu maksamaan siitä poliittisen mahalaskun, täydellisesti (Sixten Korkman kertoi, että Schröder on edelleen ekonomistien ykkössuosikki). Reaalipolitiikkaa..näillä mennään, mutta Rinteellä ei kerrassaan ole eväitä pääministeriksi.

Anja Lahma-Mulari

Sote-kysymys on paljon suurempi kysymys kuin pääministerin valinta. Jos demarien Antti Rinne näyttää jonkun mielestä onnettomalta, niin aika onnettomia ovat muutkin oppositiopoliitikot, eikös vain.

Eipä Juha Sipiläkään sen paremmin kuin Petteri Orpokaan näytä kovin onnelliselta. Ollaanhan suurien, suorastaan kauaskantoisten kysymysten äärellä.

Kaikki me tarvitsemme sote-palveluita puoluekannasta riippumatta - ja toivottavasti myös saamme niitä, toimipa soten alkutaivalta toteuttavana pääministerinä kuka tahansa.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa puoluekartta menee uusiksi. Perussuomalaiset ja siniset syövät toistensa kannatusta, osa perusuomalaisten entisistä äänestäjistä siirtyy nukkuvien puolueeseen ja osa valitsee vanhan tutun ja turvallisen vaihtoehdon.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Nou hätää. Lähetin viestin ainoastaan siksi, että koko edellisenä päivänä Rinteestä oli mediassa jo tehty seuraava pääministeri.. Minusta nykyinen pääministeri on helt ok.

Sote- ja siihen liittyvä keskustelu on yhtä tärkeä kuin väsyttävä..

Tätä minä lähinnä tarkoitin:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255952-juha...

Antin blogi antoi siihen (öisin aikaan, purjeveneen kajuutasta käsin ja keskioluen voimalla) sopivan kimmokkeen. Kiitos siitä!

Toimituksen poiminnat